Kuntavaalit siirtyivät kesäkuulle, joten ehdokkaiden kampanjoinnit odottavat vielä alkamistaan. Aiemminkin vaaleissa yrittäjyysteema on ollut hyvin monella ohjelmassa, mutta vaalien jälkeen tämä on tahtonut unohtua.
Millainen on hyvä kunta yrittäjien kannalta? Toisissa kunnissa pyöritellään isolla porukalla erilaisia hankkeita ja tehdään monenlaista. Toisissa taas keskitytään oleelliseen ja muutamalla henkilöllä saadaan nopeasti ihmeitä aikaan. Omien työ- ja luottamustehtävien kautta olen saanut kuulla, mikä onnistuneen elinkeinopolitiikan takana on. Sen voi tiivistää yhteen sanaan, asenne.
Jos kunnan johdon ja elinkeinopuolen asenne on aktiivinen, avoin ja palveluhenkinen, niin sillä pääsee pitkälle. Tonttia tai toimitilaa etsivä yrittäjä haluaa ratkaisun ongelmalleen. Se, joka pystyy tähän haasteeseen vastaamaan hyvällä palvelulla ja vieläpä ripeästi, on voittaja. Ei siis ole mistään ydinfysiikasta kysymys, vaan ihan kaupankäynnin perusasioista. Toisissa kaupoissa on vaan mukavampi asioida. Kun yrityksiä ja työpaikkoja syntyy, alkaa lumipalloefekti. Yritykset tulevat yritysten luokse. Tästä hyviä esimerkkejä ovat ison Oulun naapuri Kempele ja kaukana isoista kaupungeista oleva Pyhäntä. Näissä on hoidettu elinkeinopolitiikkaa pitkäjänteisesti ja pienellä organisaatiolla. Tulokset ovat nähtävissä. Elinkeinopolitiikka on kunnan ja yrittäjien vuoropuhelua.
Kunta mahdollistaa yritystoiminnan kehittämisen, mutta ei itse kilpaile yritysten kanssa.
Esimerkiksi Pyhännällä on Pohjois-Pohjanmaan pienin veroprosentti. Se johtuu pitkäjänteisestä ja suunnitelmallisesta elinkeinopolitiikasta. Yritykset ovat tuoneet kuntaan elinvoimaa, työpaikkoja ja asukkaita ja näin verotuloja. Tällä tavoin kunta on voinut pitää alhaisen veroprosentin. Kaikki ovat pärjänneet, erityisesti kuntalaiset.
Sen lisäksi, että kuntaan syntyy elinvoimaa, myös palvelurakenne paranee, joka on myös kuntalaisten etu.
Monesti ihmetellään, että miksi kunta hankkii palvelut tai tuotteet hyvinkin kaukaa ja isoilta yrityksiltä. Miksi niitä ei hankita lähempää? Usein syynä on se, että hankinnat on rakennettu niin isoiksi kokonaisuuksiksi hankintarenkaiden kautta, että pienellä toimijalla ei ole mitään mahdollisuutta tarjota palveluitaan. Järkevä ostaja jakaa hankinnat pienempiin kokonaisuuksiin, jolloin myös pienemmät toimijat paikkakunnalla voivat osallistua kilpailuun. Ennen hankintaa on mahdollista käydä markkinavuoropuhelua ja näin kartoittaa, mitä vaihtoehtoja toimittajilla on tarjolla. Hankintoja voidaan tehdä läheltäkin, jos siihen on halua ja tahtoa. Hyvä tapa on ilmoittaa pienhankinnat myös kunnan omilla verkkosivuillaan.
Kunnan tulisi myös miettiä mitä sen päätökset vaikuttavat yrityksiin. Tämä ns. yritysvaikutusarviointi pitäisi olla automaatio kaikissa päätöksissä.
Jaa somessa
